Apinapinseri

Kennelimme ensimmäinen apinapinseripentue syntyi 2.4.26. Fyfa (CH FYFA MAŽASIS AUGINTINIS) synnytti vaivoitta, varmoin ottein kaksi pientä apinatyttöä ja yhden apinapojan. Isänä näille kultakimpaleille on Lennu, ( C.I.B. Multi CH Multi W TAPENAN LEONARDO). Tämä hetki tuntui uskomattomalta, niin monta vuotta oli mennyt siitä, kun olin rotuun tutustunut ja niin pitkään luulin ettei meille apinaa tule. Ja nyt meillä oli omia pentuja, joita niiden emä hoitaa mitä parhaimmin vaistoin, vahvana ja reippaana vaikka se oli juuri synnyttänyt.

Apinapinseri on rotu, jota olen itse seurannut sivusta jo lähemmäs kaksikymmäntä vuotta. Olen näyttelyissä katsellut kehien kulkua, selannut koiranettiä, rodun terveystuloksia ja pentueita, sekä luonut suhteita ulkolaisiin sekä suomalaisiin kasvattajiin. Sitä oikeaa ei vain tuntunut osuvan kohdalle. SItten syksyllä 2024 huomasin sosiaalisestamediasta että aikuinen, terveeksi tutkittu pieni apinatyttö etsi kotia. Tartuin puhelimeen samantien. Ja onni potkaisi, lujemmin kuin uskalsin toivoa. Ei mennyt kauaa kun meille muutti aivan ihana, itseppäinen, leikkisä, ja erittäin seurallinen Fyfa. Alku meni toki tutustuessa, emme ajatelleet sen enempää näyttelyitä kuin kasvatustakaan.

Opetellessani paitsi Fyfaa ja apinan turkinhoitoa, ajatus näyttelyistä lähti kasvamaan. Tiesin, että olimme menossa Latviaan näyttelyreissulle, ja ajattelin että voisin huvikseni ottaa myös Fyfen mukaan. Olin itse jotenkin niin hermostunut itse näyttelyssä että en edes vienyt Fyfaa kehään ensimmäisenä päivänä. Tuloksilla ei ollut meille merkitystä, tarkoitus oli pitää hauskaa ja harrastaa jotain yhdessä. Toisena päivänä kumminkin sisuunnuin, ja päätin että ei me tänne asti tultu vain katsomaan vierestä. Fyfa loisti, se esiintyi kuin se olisi ollut aina näyttelyssä! Olin aivan hermona, ja tuomari totesikin; rentoudu, koira osaa kyllä mutta sinä pilaat sen esiintymisen 😁 Se sai minut itsekin tajuamaan että Fyfe osaa kyllä, ja ymmärsin rentouttaa hihnan. Fyfa sipsutteli kehän läpi, ja hurmasi tuomarin! Tuomari halusi ehdottomasti saada kuvia Fyfasta kehän jälkeen Fyfa sylissään. Kolmen maan valio Fyfasta on tullut, ja sen pitää vielä saada viimeinen CACIB tullakseen kansainväliseksi muotovalioksi lokakuun jälkeen. Aikamoinen startti rosun parissa, tätä kyllä on kannattanut odottaa kaikki ne vuodet.

Fyfan erinomainen terveys ja luonne, sekä näyttyissä pärjääminen saivat minut ajattelemaan pentuetta Fyfalle. Suhtauduin alkuun skeptisesti asiaan, saisinko Fyfalle laadukaan uroksen, sujuisiko synnytys, onko synnytys liian raskas ja jaksaako se hoitaa pennut..

Mitä enemmän asiaa ajattelin sitä enemmän kallistuin siihen, että Fyfa kannatti pennuttaa. Fyfan aiempi omistaja oli luopunut Fyfasta koska lopetti apinapinsereiden kasvattamisen, ei siksi etteikö se olisi ollut hyvä jalostuskoira. Päinvastoin. Se oli molemmat aiemmat pentueensa synnyttänyt luonnollisesti, itse, ilman eläinlääkärin avustusta. tämä ei ole pienessä rodussa mikään itsestäänselvyys! Se oli myös hoitanut pennut erinomaisesti, ja palautunut pentueistaan nopeasti ja helposti.

otin yteyttä muutamaan suomalaiseen rodun kasvattajaan, ja kyselin urosta Fyfalle. En heti uskaltanut ottaa yhteyttä kasvattajaan, jonka kasvatustyöhön olin erityisen tykästynyt, en edes lopulta tiedä miksen. No, kohtalo päätti ettei enää ollut vaihtoehtoa kuin ottaa hattu kouraan ja laittaa hänelle viestiä Esittelin itseni ja asiani, ja painoin lähetä. Yllätyksekseni vastaus tuli nopeasti, ja oli enemmän kuin avulias! Merja Turunen oli minulle suureksi avuksi, ja olen hänelle hyvin kiitollinen tuesta jota näin aloittelijana rodun parissa sain. Hän vinkkasi minulle uroksesta, johon olin tietämättäni kehän laidalla maailman voittaja-26 koiranäyttelyssä mieltynyt. Otin yhteyttä koiran kasvattajaan sekä hänen omistajaansa, ja keskustelutuamme asiasta haaveista tuli totta! 

Haluan erikseen mainita kaikille rodusta kiinnostuneille erittäin ystävällisestä ja avuliaasta ilmapiiristä, jota itse sain kohdata näiden rodun harrastajien toimesta! Jokainen selvästi on kiinnostunut rodun tulevaisuudesta, pentuiden laadukkuudesta ja ymmärtävät, kuinka tärkeitä uudet harrastajat ovat rodun jatkumiselle. He avoimesti kertoivat koiristaan, rodusta, ja näkemyksistään liittyen pentueeseen. Jos vain jokaisen rodun pariin sujahtaminen olisi näin helppoa, uskon, että saisimme uusia innokkaita harrastajia huomattavasti enemmän.

Itse pentue, molemmat vanhemmat ovat virallisesti terveystutkittuja, allergioista vapaita perhekoiria. Tykästyin Lennun luonteeseen erityisesti sen tasapainoisen luonteen takia, uskon, että näiden kahden pennuista tulee hasukoja pikku apinoita joista riittää naurua ja iloa perheilleen loputtomasti.

Meillä on vapaana yksi uros ja yksi narttu, molemmat vaikuttavat potentiaalisilta näyttelyihin mutta emme vaadi uudelta kodilta mitään erityistä harrastusta. Apina soveltuu hyvin myös ihan sohvalle kainalossa päiviä piristämään.