Pieniamerikanpaimenkoira

Kiinnostuksemme rotua kohtaan kyti pitkää, kunnes se yht äkkiä olikin jo todellisuutta; meille tulee paimen.

Olen aina pitänyt australianpaimenkoirien ulkomuodosta, mutta tiedostanut, että se on rotuna minulle turhan kookas. Malamuuttien kasvatuksen loputtua olin kaivannut kääpiökoiraa isompaa, mutta silti "sutjakan" kokoista rotua pienten rinnalle. 

​

Olin toki tutustunut pampaihin rotuna jo vuosia aiemmin, mutta suuret vaihtelut niin ulokomuodon kuin luonteidenkin saralla oli pitänyt mahdolliset hankinta haaveet vain haaveina.

Kuinka sitten ollakkaan, eräänä tammikuun päivänä 2024 kulutin aikaa netissä. Silmiini osui omaa silmää miellyttävä, jo aikuisuutta iän puolesta lähentyvä pampai narttu. Se oli menoa.

​

​

Ensin tyydyin vain selvittämään kyseisen koiran taustoja, ja etsin siitä lisää kuvia ja videoita. Olin myyty. Videoilla näin kauniin, tasaisen, huumorintajuisen ja sosiaalisen pienen paimenen. Sen erinomainen rakenne oli jotain, jota en juurikaan ollut nähnyt myytävillä rotunsa edustajilla. Olen esteetikko, ja harrastan aktiivisesti näyttelyitä.

Kasvatustoimintamme on tavoitteellista, emmekä ole valmiita tinkimään koirien luonteista joskaan emme myöskään terveestä ulkomuodosta, oli koiran rotu sitten mikä tahansa.

Monien monien keskusteluiden, kuvien ja videoiden jälkeen toukokuussa 2024 elämäämme saapui Joan Psia Parafia Puolasta. Tällä tiellä olemme edelleen, ja nyt pikkuinen Joan on jo äiti ❤️